1/3
Mauno Saari:
VALTIOMIEHIÄ JA SYÖPÄLÄISIÄ
Suomi on sitä mieltä, että Vladimir Putin on epäluotettava sotarikollinen. Pohja rauhanvälitykselle on näin luotu, suorastaan betonoitu.
Ennen jatkosotaa Urho Kekkonen oli haukka, sotaintoilija. Hän esimerkiksi vastusti pitkään talvisodan rauhanneuvotteluja. Sotaa pitäisi jatkaa! Sitten tapahtui muodonmuutos, transformaatio. Kekkosesta tuli rauhan arkkitehti, jolle saamme olla kiitollisia monesta, melkein kaikesta.
Muodonmuutos, Franz Kafkan teos, kertoo kauppamatkustajasta, joka yhtenä aamuna huomaa muuttuneensa valtavan kokoiseksi syöpäläiseksi. Aluksi hänen mielensä on sekaisin, sitten tapahtuu sopeutuminen tosiasioihin. Sillä tavalla todellisuus tulee hyväksytyksi
***
Yhtäkkiä Kafka on keskuudessamme. Maailma on absurdissa tilassa. Valtiomiehet, joiden pyhänä tehtävänä olisi kansojensa hyvinvointi ja turvallisuus, ovat muuttuneet verta janoaviksi syöpäiäisiksi. Presidentit ja pääministerit erityisesti Euroopassa puhuvat rauhasta, mutta tarkoittavat sotaa, kehottavat diplomatiaan, mutta solvaavat tahoa, jonka kanssa pitäisi keskustella ja neuvotella.
Suomen tasavallan ex-presidentti on tästä esimerkki. Sauli Niinistön tekojen ja puheiden pitkä linja on mutkainen mutta selvä, hämyinen mutta kirkas, tarkoituksellisen ristiriitainen mutta looginen.
Niinistö on ollut sukkela ja notkea sopeuttamaan mielipiteitään tilanteiden mukaan.
Presidentinvaalien aikana vuonna 2006 hän puhui innokkaasti sotilasliitto Naton eduista. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla linja muuttui ja madaltui, koska kansan selkeä enemmistö näytti suhtautuvan Natoon kielteisesti. Niinistö ilmoitti pitävänsä Nato-jäsenyyttä epäajankohtaisena ja painotti, että tilanteen tullen asia vietäisiin kansanäänestykseen.
Hän korosti kansanäänestystä myös juuri ennen ratkaisun hetkiä. Mutta sitten, kuin yhdessä yössä mieli muuttui. Kansa ei tarvittukaan äänestämään maan historian ehkäpä tärkeimmästä ulkopoliittisesta päätöksestä, koska epämääräiset mielipidekyselyt olivat todistaneet suomalaisten olevan jäsenyyden kannalla. Historiallisena tekosyynä äkkikäännökseen oli Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
On muistettava, että Ylen tekemän tietokonepaneelikyselyn data salattiin, kysely tehtiin vakio-osallistujille, joille luvattiin myös palkintoja. Sitä ennen kesällä 2014 – eduskunnan kesäloman aikana – TP UTVA (presidentin ja keskeisten ministerien ulkopoliittinen valiokunta), teki päätöksen allekirjoittaa Naton ja Suomen välinen ”isäntämaasopimus”. Se antoi sotaliitolle oikeudet ja valtuudet toimia Suomen alueella – myös hyökkäyssodassa.
Niinistö on myöhemmin monin tavoin yrittänyt hämärtää omaa Nato-kantaansa, ikään kuin tuo ”aiesopimus” ei olisi riittävä todiste hänen kannastaan. Kettu on peitellyt jälkiänsä hännällään.
***
Muodonmuutos teki sotaisasta Kekkosesta rauhan miehen. Niinistön se muutti ”Putin-kuiskaajasta”, muka-ystävästä, Venäjään ja presidentti Putiniin
vihamielisesti suhtautuvaksi
haukaksi. Naamio tuli riisutuksi jo silloin, kun Niinistö tapasi Venäjän asevoimien komentajan. Median edessä järjestettiin näytös: ”Kenraali on pitänyt puheen”, Niinistö tervehti Nikolai Makarovia ylimielinen vino ilme kasvoillaan.
Myöhemmin presidenttimme ryhtyi myös psykoanalyytikoksi kertoen medialle, mitä kasakan eli Putinin pään sisällä tapahtuu. Tunsin myötähäpeää, joka toistui Niinistön rehvastellessa Ukrainalle lähetettävillä aseilla (”Kyllä niillä jälkeä tulee”) ja mainostaessa, että Suomen omat aseet ovat ”hyvässä rasvassa”. Esiintyminen luotiliivit päällä Zelenskyin vieraana Kiovassa täydensi muotokuvan jämäkästä lännen sankarista. Tämän kuvan taustalle piirtyy toinen – Amerikan turvaan uskova pikkuisen maan johtaja isottelemassa ydinsuurvaltanaapurin vieressä.
***
Isottelusta on tulossa Suomen ulkopoliittinen perinne. Nyt sitä jatkaa Alexander Stubb, josta on median tukemana tulossa Euroopan ja ehkäpä koko läntisen maailman tärkein poliitikko. Kun Niinistö torjui käsitykseen, että hän toimi ”Putin-kuiskaajana”, Stubb