Sanon tämän nyt suoraan. Kirjoitin pari päivää sitten havaintojani politiikan mädännäisyydestä, ja nyt saamme siitä täydellisen esimerkin.
Miettikää tätä hetki: järjestörahoitus ohjataan sellaisille järjestöille, jotka tekevät kohtaavaa työtä (eli sitä oikeaa työtä!) ja joilla ei ole tileillään varallisuutta, jolla kyseinen työ voitaisiin rahoittaa. Kuulostaa järkevältä ja oikeudenmukaiselta, vai mitä?
Poliitikoista ei kuulosta. Soraääniä kuuluu oikealta vasemmalle: ikoset, sarkomaat, werningit, heinäluomat, adlercreutzit, anderssonit ja niin edelleen. Vastustaminen näyttää tavallisen ihmisen logiikalla järjettömältä, mutta se ei ole sitä.
Vastustus asettuu oikeaan kontekstiin, kun sitä tarkastellaan sen oletuksen kautta, että ensisijaisesti poliitikot suojelevat järjestelmää. Älähdys kuuluu, kun oma, kaverin tai puolueen rahallinen tai vaikutusvaltaan liittyvä etu on uhattuna. Nyt on.
Kolmas sektori ja vanhat valtapuolueet ovat nukkuneet samassa vuoteessa vuosikymmeniä. Järjestelmään on aina lisätty tavaraa jokaisen puolueen toimesta, mutta mistään ei ole koskaan luovuttu. Järjestelmään ei ole koskettu, koska ulkoparlamentaarisen vallan ja rahallisen hyödyn ylläpidosta on vallinnut yhteisymmärrys.
Parasiittieliitti imee vimmaisen vampyyrin kiihkolla viimeisetkin mehut veronmaksajasta. Teitä on kusetettu. Nuo eivät ole koskaan olleet veronmaksajan puolella, vaan pelkästään oman etunsa puolella ja teitä vastaan.