Vaimoni on erityispedagogiikan pitkÀllinen ammattilainen.
HÀn on työskennellyt varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen moninaisissa kÀytÀnnön l. kentÀn tason tehtÀvissÀ useammalla paikkakunnalla Suomessa, johtuen minun työstÀni olemme muuttaneet usein.
Vaimoni on työskennellyt moninaistaustoin olevien lasten ja nuorten kanssa; eri kulttuurillisuuksia ja etnisyyksiÀ, kehityshÀiriöllisiÀ mm. autisteja ja down-lapsia sekÀ osimoilleen normaalisti kehittenyitÀ.
Kaikkein suurimmat ongelmat ja haasteet hÀn on kohdannut S2 ja erityisesti venÀlÀistaustaisten ja muslimilasten kanssa. Ja nuo ongelmat eivÀt ole olleet pedagogiikallisia vaan tÀysin sellaisia, jotka eivÀt kuuluisi opetus- ja kasvatusyhteisöihin mitenkÀÀn.
Ongelmat ovat sopeutumattomuutta, uhmakkuutta ja jopa suoranaista vÀkivaltaa muita ryhmÀn lapsia tai kasvattajia kohtaan. Ongelmat ovat erilaisten kulttuurillisten tai uskonnollisten tapojen sekÀ kÀytÀnteiden lapsenmielisiÀ vaatimuksia, selkeÀÀ haitantekoa sekÀ muiden ja opetuksen hÀirintÀÀ eri tavoin eri tilantein.
Ongelmat ovat myös ja erityisesti kieli- ja kommunikaatiotaidottomuutta. Peruskoulun tehtÀvÀ on opettaa "lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan" jos noin yksinkertaistetaan. Mutta kyllÀ lasten kasvattajien tehtÀvÀ on opettaa lapsilleen asuinmaansa ja lasten pÀivÀkodeissa- sekÀ kouluissa kÀytettÀvÀn kielen edes auttavaa osaamista puhuen ja ymmÀrtÀen!
On selvÀÀ, ettÀ nÀmÀ haittakÀyttÀytymismallit ovat lasten kotoa opittuja ja sallittuja; niistÀ ei siis kehittyvÀÀ lasta syyttÀmÀn. TÀmÀ on sellainen ilmiö ja kokonaisuus, johon tulisi paneutua perusteellisesti ja jopa ankaruudella, sanktiointimenetelmin. Vaikuttaisi siltÀ, ettÀ lasten kasvatuksen ja opetuksen pÀivÀkodeissa ja kouluissa hÀntÀ heiluttaa koiraa - kun pitÀisi olla toisinpÀin.
Kunnollisuuden, auktoriteettikunnioitettavuuden ja muihin ihmisiin ihmisyydellĂ€ sosiaalistumisen suomalaisen yhteiskunnan sÀÀnnöin ja elementein on korkea aika palata kasvatus- ja opetusmaailmaamme.đ«Ąđ«đź