Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Harvoin se sanotaan yhtä suoraan kuin Paco Diop kommentissaan hehkuttamastaan raportista "Rodullinen kapitalismi".
Anti-White -asenteen, DEI-rasismin, woke-ideologian ja antirasismin karu logiikka on raadollisen yksinkertainen:
Vaaleaihoiset ovat uusi yläluokka, uusi kapitalismin eliitti, porvariluokka, jota vastaan proletaarin on noustava vallankumoukseen kaikista luokista - eli kaikista ihonväreistä.
Woke on marxilainen tarina vallasta, ja sen linssien läpi maailman jakaminen on hyvin yksioikoista:
Alistaja ja alistettu.
Se kellä on valtaa, ja se kellä ei ole valtaa.
Valkoinen ja ei-valkoinen.
Hyvätuloinen ja huonotuloinen.
Suomalaineen ja maahanmuuttaja.
Kahtiajakava dialektiikka on identiteettipolitiikan keskiössä. Sen kahtiajakava toiminta on itsessään sen tarkoitus. Siinä esitetään binäärinen vaihtoehto, ja vain binäärinen vaihtoehto:
Joko olet rasisti tai antirasisti.
Joko olet kaiken hyvän puolella kaikkea pahaa vastaan, tai olet kaiken pahan puolella kaikkea hyvää vastaan.
Kaikki hyvyys on "meidän" puolella, kaikki pahuus "heidän" puolella.
Jos tämä Pacon (eikä vain Pacon, sillä tämä on myös mm. Opetushallituksen ajama linja, että koulutuksen on oltava antirasistista, ts. antirasistista pedagogiikkaa, ts. kriittistä teoriaa) asettama kaksitahoinen maailmankuva hyväksytään - että "tarvitsemme antirasistisia politiikkaa, rakenteita ja yhteiskunnan", myöntyisimme tähän dialektiseen kielipeliin:
Jos Suomessa myönnetään antirasististen politiikan, antirasistisia rakenteiden ja antirasistisen yhteiskunnan tarve, silloin Suomessa myönnetään nyt olevan rasistista politiikkaa, rasistisia rakenteita ja rasistinen yhteiskunta.
En tiedä onko tässä taustalla jokin ”rasismi ja antirasismi kohtaavat muodostaakseen synteesin”, jonka jälkeen voidaan ”nousta uudelle ihmisyyden tasolle ja synnyttää utopian hedelmä todeksi” -ajatus, mutta en yllättyisi jos olisikin. Ainakin kaikki palat sopivat yhteen.
Suomi ei todellakaan tarvitse yhtään eri "antirasistisia" koulutuksia, saatika "antirasistista politiikkaa", "antirasistisia rakenteita" eikä "antirasistista yhteiskuntaa". Ne mitä on jo jalkautettu, pitäisi perua pikimiten. Heti.
Eikä Suomen "yhteiskunnallisen todellisuuden ytimessä" todellakaan ole "kolonialismi, rasismi ja rodullistaminen". Suomen historian rivisiointi ja uudelleenkontekstointi tähän DEI-rasismin rotuopin, krititisen rotuteorian valoon on suorastaan loukkaus suomalaisten historialle.
Pacon mielestä "rodusta on Suomessa niin vaikea puhua" (samalla kun hänen puheenvuoroistaan valtaosa keskittyy rodusta puhumiseen).
Se johtuu siitä, että Suomen ja suomalaisuuden historia ei perustu rotuajattelulle. Suomessa ei ole tapana rakentaa politiikkaa rasismille, ei rodulle, ei luokalle, ei sukupuolelle, ei seksuaalisuudelle.
Koska Suomi ei perustu rasistiseen politiikkaan, niin rasismia on luotava, jotta voidaan siihen puuttua. Muodostetaan itse ongelma, jotta voidaan näyttäytyä sen ongelman ratkaisijana.
Paco toivoisi enemmän puhetta "valkoisuudesta järjestelmänä" ja "tapana määrittää normaaliutta". Vielä enemmän "valkoisesta etuoikeudesta ja valkoisesta hauraudesta".
On melkoisen etuoikeutettu asenne tulla ei-suomalaisena sanomaan, että te, suomalaiset, olette etuoikeutettuja ja kärsitte hauraudesta, etsiä todisteta ”kolonialistisista hymyistä” ja ”valkoisen ylivallan ilmeneminen kohteliaisuuden kautta”, ja todeta loppuun "ei ole mustien ja ruskeiden ihmisten syy, että olet valkoinen, köyhä ja vihainen Suomessa".
Revisioipa hän Suomen historiankin valkoisen ylivallan kautta ja itsenäisyytemme kiinni pitämisessä oli "oikeasti" taustalla valkoisen ylivalta, osoitus kolonialismin ja rasistisen rakenteiden perinnöstä; että Neuvostoliiton ylittäessä rajat kyse ei ollut oman maan ja kansan puolustamisesta valloittajaa vastaan, vaan valkoisuuden puolustamista.
(kts.
x.com/NooraMuittari/status/2…)
"Miksi keskustelu pysähtyy usein juuri silloin, kun pitäisi mennä pintaa syvemmälle", pohtii Paco Diop, jonka politiikka kirjaimellisesti ei ulotu ihonväriä syvemmälle. Hänen keskustelunsa pysyvät tasan tarkkaan pinnan päällä, tuijottaen sen sävyä.
Ehkä Pacolle olisi hyväksi voisi haastaa omia valkoisen ylivallan normikäsitteitään - kenties harjoittaa valkoistaylivaltaa koskevaa normikriittisyyttä - ja miettiä onko aivan kaikki maailmassa tiivistettävissä dualistiseen "valkoinen paha, ei-valkoinen hyvä".
Mutta ei tämä jää vain vasemmistoliiton yksittäisten edustajien kommentteihin. Jäisikin, silloin sen voisi jättää omaan arvoonsa.
Mutta se on myös Opetushallituksen kautta tuotu opetussuunnitelmien kautta peruskouluihin ja varhaiskasvatukseen. OPS2016 -uudistuksen, globaalikasvatuksen, kriittisen lukutaidon, monilukutaidon, kielitietoisen pedagogiikka ovat kaikki osa tätä.
Instituutioihin hiipiytynyt anti-White -propaganda, DEI-rasismi ja eriarvoisuuden ajaminen kunhan se on puettu kauniisiin sanoihin "yhdenvertaisuudesta" ja "tasa-arvosta".
Frierenin demonit käyttävät sanoja vain koska tietävät ihmisten liittävän sanaan ymmärryksen joka ohjaa heidän toimintaansa. Tietyt sanat ovat kuin taikuutta, jotka estävät ihmisiä tappamasta heitä saalistavia demoneita.
Omassa yhteiskunnassamme tällaisia sanoja on "empatia", "suvaitsevaisuus", "tasa-arvo" ja erityisesti "rasismi".
Ideologiset demonit, jotka ovat pukeutuneet kauniisiin aatteisiin ja käyttävät näitä aatteiden lihapukuina. Pinnan alla ajetaan DEI-rasismia, anti-White -agendaa ja woken vääristämää maailmankatsomusta.
Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteen laitoksen tutkijoiden (Venla Rantanen, Johanna Ennser-Kananen ja Hoang Lng Hai Nguyen) syyttävät Suomea rasismista, koska Suomessa ei kohdella ihmisiä eri tavalla heidän taustana, sukupuolensa, kielensä tai muunkaan yksittäisen tekijän mukaan.
Koska Suomi ei perustu rasistiseen politiikkaan, niin rasismia on luotava, jotta voidaan siihen puuttua. Muodostetaan itse ongelma, jotta voidaan näyttäytyä sen ongelman ratkaisijana.
Tutkijoiden mukaan Suomessa rasismi ilmenee esimerkiksi siten, että "ei-valkoisten kieltä puhuvat" ovat epätasa-arvoisemmassa asemassa kuin suomea puhuvat.
Toisaalta Suomi on rasistinen siinä, että "rasismista joko puhutaan tai vältetään puhumasta", opettajien ja oppilaiten navigoidessa "systeemisissä ongelmissa luokkahuoneen mikrokosmoksessa".
Tutkijat kritisoivat "värisokeutta", joka "ohittaa rotuun liittyvät ongelmat kielen opetuksen kontekstissa, pahimmillaan luovat esteitä ja lisäävät eriarvoisuutta yhteiskunnassa."
"Kielitietoisen opetuksen" tarkoitus on erotella ihmiset kielen perusteella eri ryhmiin, riippuen heidän sukupuolestaan, sosiaalista luokastaan, terveydellisten erityistarpeiden mukaan.
Tutkijat pyytävät kanssatutkijoitaan yhtymään keskusteluun siitä "miksi radiolingvistiikan pitäisi olla jokaisen kielitieteisiin erikoistuneen (kielikasvatuksen, kielitieteiden ja pedagogiikan) asiantuntijan agenda Suomessa".
Ratkaisuna tähän "löydettyyn rasismiin" tarjotaan siis rasismia.
How about no.
Suomi perustuu tasa-arvolle, ajatukselle että jokainen on yhdenvertainen riippumatta sukupuolesta, taustasta, vanhemmista, tulotasosta, vammaisuudesta, mistään.
Suomessa ei varsinkaan ole tapana eikä aikomuksena luokitella ihmisiä "rotuihin" ja tarjota eri kohtelua eri luokille. DEI-rasismi ja "positiivinen erityiskohtelu", ts. syrjintä, ei ole yhtään parempaa syrjintää.
Maailma ei jakaudu vain kahteen ryhmään - alistajaan ja alistettuun; joista kaikki paha on toisen ryhmän ominaisuus (alistaja) ja kaikki hyvä toisen ryhmän ominaisuus (alistettu).
Woken marxistinen tarina vallasta todella tuhoaa kaiken mihin sitä sovelletaan; kuten kriittisen pedagogiikan sovellus on tuhonnut peruskoulun täysin.